noorahakanen

19 vuotiaan, aktiivisen elämäntavan omistavan nuoren naisen hyvinvointi- ja lifestylepainotteinen blogi. Urheilu, hyvinvointi, muoti ja kauneus ovat todella lähellä tämän tytön sydäntä.

Yhteistyöehdotukset: nooraemiliablog@gmail.com

blogi

Kisadieettikuulumisia - 9 viikkoa jäljellä

15.7.2018 17.57 LifestyleElämäntyylifiiliksetHYVINVOINTIAkisadieettiruokavalio

Moikka!
Lupasin viime postauksessa kertoa kunnolla teille mun kuulumisia liittyen tähän kisadieettiin, jota on jäljellä tasan 9 viikkoa!! En tuu kertomaan kuitenkaan ns. viikkokohtaisesti tästä dieetistä, mutta pääpiirteittäin!

Nyt sitä vasta on alkanut miettimään että kuinka ison työn oon jo tehnyt tähän päivään mennessä. Kaikki ne aamuaerobiset, salitreenit, ruokien punnitukset. Alkudieetti oli vaikeempi, mutta en kuitenkaan ole päässyt helpommalla dieetin puolivälissä. Puhuin snäpissä siitä, kuinka oon ollut itse mun pahin vihollinen tällä dieetillä. Oon itse ollut omien ajatusteni kanssa se, jonka takia stressi on ollut välillä aika kovaa = kunto ei etene. Kuinka monta kertaa olen miettinyt jättäväki leikin kesken, mutta luojan kiitos oon kasvanut kahden isoveljen kanssa. En oo varmaan ikinä luovuttanut kesken mitään, minkä oon aloittanut. Välillä tie on ollut helppo ja tasainen mutta välillä on ollut mutkia ja jyrkkiä ylämäkiä. Kuitenkin aina saavuttanut unelmat, joiden eteen oon tehnyt töitä.

Paino on seilannut useamman kerran ylös sekä alas. Alkudieetistä vaa'alla olisi ravannut päivittäin, mutta tajusin valmentajan avulla sen että aiheutan sillä itelleni sitä turhaa stressiä kanssa. Nyt on käyn kerran tai kaks kertaa viikossa, enkä ota siitä niin isoa painetta. Se paino ei aina määritä sitä todellista kuntoa, minkä näkee peilin kautta.

Hiilarin lähteitä ei oikeastaan ruokavaliossa oo enään yhtään, mutta tiesin sen jo kun tähän leikkiin ryhdyin. Välillä öisin herää siihen, kun nälän tunne alkaa hiipimään vatsaan. Mutta pahemmin nälkää en kuitenkaan ole tuntenut, kai siihen on jo tottunut. Alkudieetistä oli vaikeeta juoda tarpeeksi vettä, mutta kai sitäkin on alkanut juomaan sen takia kun kroppa alkaa olla ns. kuiva.

Monesti saan kysymyksiä siitä, onko mun treenitehot pysynyt korkeella vailla dieetti alkaakin olla "rajua" tällä hetkellä. Niin on todellakin! En oo huomannut mitään, että olisi raskaampi tehdä treenejä, tokin tämäkin on ns. pään sisäinen juttu koska treenin sujuminen on paljosta kiinni fiiliksestä. Mutta ei ole ollenkaan huono asia, ettei treenitehot ole tippuneet. Päinvastoin, se on hyvä merkki koska kroppa saa riittävästi energiaa.

Ja energiasta puheen ollen, olen huomannut nukkuvani yöni paljon paremmin. Jos siis ei lasketa aamuyöstä nälkään heräämistä, niin yöt menee niin sikeässä unessa. Ennen dieettiä mulla saatto mennä tunnista jopa kolmeen tuntiin, että sain unen päästä kiinni, mutta nyt ei todellakaan oo ollut sitä ongelmaa! Uni tulee todella nopeasti!

Toivottavasti saitte nyt vähän kiinni siitä, miten mun dieetti on kulkenut. Multa on tulossa luultavasti vähän ennen kisoja tästä matkasta videota, sekä tottakai viimeistelyviikosta ja itse kisapäivästä! Mutta niiden ajankohta on sitten syyskuussa!

Noora

Kirje 11 -vuotiaalle Nooralle

25.6.2018 15.00 Lifestyleajatuksiakesä2018Elämäntyylifiiliksetminä

Moikka!

Törmäsin tähän postausideaan Pinterestissä. Siinä samantyylinen postaus oli toteutettu englannin kielellä, joten päätin toteuttaa tämän suomeksi. Kirjoitan tämän postauksen sinä-muodossa, joten älä ihmettele.

Hei Noora!

Siitä on vähän reilu kahdeksan vuotta. Asiat ovat muuttuneet moneen otteeseen, jotkin vähän vähemmän ja jotkin reippaammin. Haaveilit aina lähihoitajakoulutuksesta ja olen puolvuotta vaille valmis ylioppilas. Mutta hoitoalan unelmat eivät suinkaan ole kariutuneet, halusin vain suorittaa lukion ja miettiä tarkemmin mihin haen ensi keväänä. Sairaanhoitajakoulutukseen sekä fysioterapeuttikoulutukseen, paikkakunnat ovat vielä täysin avoinna. Muistan, kuinka haaveilit myös armeijasta ja poliisikoulutuksesta. Armeija on vieläkin välillä kummitellut ajatuksissa, mutta luultavasti nämä haaveet hautaan.

Selailin eräs päivä vanhoja koulukuvia ja löysin sun koulukuvan. Siinä kuvassa oli iloisen näköinen tyttö. Tuntematon olisi ajatellut sinulla olevan kaikki hyvin ja sinun olevan onnellinen. Todellisuudessa kärsit koulukiusaamisesta ja et halunnut olla siinä kuvassa. Kunpa olisit osannut puhua kiusaamisestasi ja siitä, että sun oli paha olla koulussa. Olisit voinut saada apua siihen ja se oltaisiin voitu lopettaa. Eikä masennus olisi tullut koskaan osaksi mun elämää. Tää tie, minkä oon kulkenut masennuksen kanssa ja ylipäätään kiusaamistaustan kanssa on ollut välillä todella raskas. Mutta jossittelut eivät auta, et osannut puhua kiusaamisestasi koska pelkäsit sen pahentuvan. Onneksi pystyit kuitenkin nauttimaan jalkapallosta ja lentopallosta. Lentopallo säilyi osana elämää tähän kevääseen asti.

Haaveilit aina muuttavasi heti yläasteen jälkeen pois kotoa kaupunkiin. Tämä toteutui melkein, koska muutin lukion toisen vuoden lopussa kaupunkiin. Niin pienessä kunnassa kasvaneesta tytöstä tuli kaupunkilainen, joka tekee töitä ja opiskelee. Mutta asuntona ei ole haaveilemasi 150 neliön kattohuoneisto saunalla. Nykyisestä kodista löytyy neliöitä vähän vajaa 40, mutta siihen sisältyy kuitenkin sauna.

Muistan kuinka ylläpidit blogia tai no voikohan sitä blogiksi kutsua. En muistanut ollenkaan, että se oli vielä tallessa. Mutta luojan kiitos se oli piilotettuna, koska ne postaukset ja kuvat eivät välttämättä olleet mitään laadukkainta. "Oltiin tänään ruokalassa ja mun luokkalaisella kaatui maidot tarjottimelle :DDD". Onneksi toivon mukaan ajan kanssa kirjoitustyyli on vähän laadukkaampaa, kuvia unohtamatta. Mutta samanlainen himo kirjoittamiseen löytyy vielä, ja unelmana on tänäkin päivänä tehdä tätä joskus työnä. Ihan niinkuin itsekkin haaveilit.

Olit todella kaunis tyttö, sinun olisi pitänyt vain tajuta se itsekkin. Mutta kuitenkin kaikesta negatiivisesta ollaan saatu voimaa nousta ylös ja jatkaa elämää kohti unelmia. Päätavoitteena minulla on saavuttaa kireä kisakunto ja finaalikuusikosta paikka syyskuussa, sinä et ikinä miettinyt edes mitään bikini fitnessiin liittyvää. Näin elämään tulee uusia asioita mukaan ja vanhat säilyvät muistoina matkassa mukana. Sun teot ja kokemukset ovat luoneet minusta vahvan ja itsenäisen 19 vuotiaan nuoren naisen. Välillä huono itseluottamus kummittelee takaraivossa, mutta sille ei vain pidä antaa valtaa.

Noora

Bloggaaminen pelkkää kulissia?

16.4.2018 15.51 ajatuksiabloggausbloggaajafaktojafiilikset

Moikka!

Haluan tänään puhua aiheesta, joka on ollut mulla ajatuksissa jo pidemmän aikaa, mutta sunnuntaina kyseinen aihe nousi vahvasti pinnalle meidän bloggaajien Whatsapp -ryhmässä. Jenna puhui myös tästä asiasta omassa snäpissään ja tiesin samantien, että haluan myös itse päästä purkaa nämä minun ajatukset tästä aiheesta. Tänään ei mennä ihan perinteisellä positiivisella asenteella, mutta kuitenkin olen nyt avaamassa aika tärkeää asiaa.

Asu: Paita: Kirpputori / Cubus Housut: Kirpputori / H&M Takki: Nelly.com Laukku: H&M Kengät: New Yorker

Olen saanut monesti kuulla, kuinka esitän blogissani ihan muuta mitä oikeasti olen. Olen kuulemma ylipirteä ja liian tsemppaava ihminen. Kuvissa yritän väkisin saada hymyn kasvoille, vaikka en voisi oikeasti olla iloinen sillä hetkellä. Olen saanut näitä viestejä ihmisiltä, jotka eivät tunne minua, maksimissaan jutellut kanssani kerran tai pari. Sen lisäksi liioittelen snäpissä sitä, kuinka paljon oikeasti teen blogin kanssa töitä viikon aikana, haluan vain kuulemma saada tämän näyttämään raskaalta hommalta. Saan kuulla sitä, kuinka kuvien ottoon menee viisi minuuttia ja postauksen tekemiseen toinen viisi minuuttinen. Sen jälkeen kaikki on valmista ja lukijat löytävät itse perille lukemaan uusimman postauksen.

Olen huomannut sen, kuinka bloggaajia ja heidän tekemisiään aliarvioidaan niin paljon. Bloggaaja yrittää aina pitää roolia päällä, ihan kuin hän ei voisi muutenkin olla iloinen persoona ja hymyillä aidosti asukuvissa. Ihminen, joka ei esimerkiksi asu tai seurustele bloggaajan kanssa ei koskaan välttämättä pääse näkemään läheltä sitä, kuinka paljon aikaa tämä homma vaatii. Postausten, asujen ja kuvauslokaatioiden suunnittelusta lähtien hommaa riittää todella paljon. Ei ne postauksen kuvat ole ottamisen jälkeen valmiita, ei lähellekään. Minä, kuten moni muukin käsittelee kuvia aina ennen julkaisua. Sen jälkeen kirjoitetaan teksti ja oikoluetaan se, toki jos teksti on jo luonnosteltu niin viimeistellään. Julkaisemisen jälkeen on vieläkin iso työ jäljellä, nimittäin postauksen mainostus.

Bloggaajien tekemisiä spekuloidaan somessa aivan älyttömästi. Varsinkin isommat blogit ja Youtube -kanavat ovat jatkuvasti spekuloinnin ja negatiivisen arvostelun kohteena. Välillä bloggaajat saavat kauheitakin viestejä somekanaviin, mutta ne ovat kirjoittajien mielestä ainoastaan rakentavaa palautetta. Itse sain viime postauksen jälkeen kauheesti viestejä siitä, että ollaan tyyliin Matin kanssa erottu kun puhuin minun kodistani. Tässä postauksessa kirjoitin juuri siitä, kuinka en halua tuoda mun suhteen tai perheen asioita millään tavalla sosiaaliseen mediaan.

Ikinä ei tiedä milloin bloggaajaa pidetään huomiohuorana, kun puhuu julkisesti masennuksestaan. Bloggaajat tai youtubettajat eivät voi sairastua masennukseen tai mihinkään muuhun sairauteen oikeasti, kaikki on pelkkää huomion hakemista. Onko kukaan, joka ajattelee näin miettinyt sitä kuinka stressaavaa blogin tai youtube -kanavan ylläpitäminen on? Varsinkin isommilla blogeilla ja miksei niillä pienemmillä, jotka haluavat tehdä töitä blogin eteen. Joudut jatkuvasti miettimään postauksen vastaanottoa ja sitä, kuinka paljon sieltä tulee paskaa niskaan. Joudut kokoajan lukemaan ja kuulemaan asioita sinusta ja sun lähipiiristä, jotka eivät todellakaan pidä paikkaansa. Pikkuhiljaa ajatukset kääntyvät negatiiviseksi ja uuden postauksen tekeminen vaatii todella paljon. Uupumuksesta loppuun palamiseen ei ole kovin pitkä matka.

Bloggaajien tyyliin kirjoittaa ja ottaa kuvat pyritään vaikuttamaan todella paljon. Lukijat saattavat haukkua tekstiä tai kuvia, mutta pitävät omia kommentteja kuitenkin vain rakentavana palautteena. Jokainen voi miettiä onko "Hyi h*lvetti, mitkä kuvat!!!" -kommentti rakentavaa palautetta vai yksinkertaisesti sanottuna bloggaajan työn ja tyylin haukkumista. Pienemmät blogit saavat kuulla usein matkivansa suurempia blogeja esimerkiksi tuotekuvien tyyleissä, ihan kuin vain yksi saisi käyttää kesällä kukkia kuvien taustalla tai talvella kynttilöitä.

Jenna sanoi minun mielestäni hyvin siinä, että ainoastaan isommat blogit pärjää. Blogimaailmassa on oikeasti ns. päättäjät, jotka päättävät siitä pystyykö sinun blogisi nousemaan pinnalle. Pienemmille blogeille ei edes anneta mahdollisuuksia yhteistöihin, ainoastaan suuret blogit ovat ansainneet niitä. Mielestäni pienistäkin blogeista pystyy saamaan kelvollisia yhteiskumppaneita, heillä luultavasti on enemmän yksittäisiä kävijöitä blogissaan suhteessa kaikkiin näyttömääriin.

Yksinkertaisesti jokainen bloggaaja on samanarvoinen, riippumatta bloginsa koosta. Jotkut tekevät tätä intohimoisesti työkseen ja osalle tämä on rakas harrastus. Bloggaajilla on myös niitä vaikeita aikoja, mutta kaikki eivät halua tuoda sitä tänne blogin puolelle. Kukapa haluaisi lukea postaus toisensa jälkeen negatiivisia tekstejä, jos on mahdollisuus saada myös positiivisia postauksia ulos. Muistakaa rakkaat lukijat myös se, että bloggaajat eivät halua avata jokaista elämäntilannettaan julkisesti. Sitä asiaa ei silloin myöskään tarvitse lähteä Jodelin kanavilla spekuloimaan. Samanlailla me bloggaajat ollaan ihmisiä siinä missä kaikki muutkin, ethän sinä kirjoita tuntemattomistakaan ihmisistä mitään aiheetonta minnekkään. Miksi tekisit sen sitten bloggaajista? Et ole mitenkään oikeutettu haukkumaan tai spekuloimaan toisen yksityiselämää sen takia, että hän ylläpitää blogia ja tuo elämää jonkin verran julkisuuteen.

Olen avannut omat mielipiteeni. Kerro kommenteissa omasi, oletko mahdollisesti samaa tai eri mieltä.